EU:n tekoälylaki konkretisoituu: mitä Article 50 tarkoittaa käytännössä?

Kirjoittaja

Aapo Mäki

EU:n tekoälylaki (AI Act) on ollut puheissa jo pitkään. Nyt se alkaa vihdoin tarkottaa jotain. Ja nimenomaan meille kaikille, jotka teemme tai käytämme tekoälypohjaisia digitaalisia palveluita. Elokuun 2. päivä 2026 astuu voimaan lain niin sanottu läpinäkyvyysvelvoite, Article 50. Se koskettaa käytännössä jokaista organisaatiota, joka hyödyntää tekoälyä verkkopalvelussaan tai -sisällössään.

Article 50 toden totta koskettaa sinua

Nyt ei puhuta vain suurista tekoälytoimittajista, kuten Clauden ja ChatGPT:n taustalla operoivista jättiläisistä. Nyt puhumme teistä, jotka käytätte AI-chatbottia asiakaspalvelussanne. Teistä, jotka tuotatte sisältöä tekoälyn avulla. Teistä, joilla on nettisivuilla mikä tahansa AI-perusteinen ominaisuus tai muu vekotin. Eli myös meistä, siis.

Mistä on kyse?

Article 50 määrittelee neljä tilannetta, joissa läpinäkyvyysvelvoite syntyy:

Ensimmäinen: kun tekoäly on suoraan vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa: esimerkiksi chatbot tai virtuaaliassistentti. Käyttäjälle on tällöin kerrottava, että hän puhuu tekoälyn kanssa. Heti alussa, selkeästi. Ei piilotettuna käyttöehdoissa.

Jos verkkosivuillanne on tekoälyn tuottamia kuvia tai videoita: ne täytyy merkitä tekoälyn tuottamiksi.

Toinen: tekoälytyökalut, jotka tuottavat synteettistä sisältöä: tekstiä, kuvia, ääntä tai videota. Tällaiseen sisältöön on lisättävä vähintään koneluettava merkintä, joka kertoo sen olevan tekoälyn tuottamaa. EU kehittää parhaillaan standardisoitua ”AI-leimaa” tähän tarkoitukseen. Merkintä on siis tässä kohdassa tekoälytyökalun tarjoajan vastuulla.

Kolmas: kun tekoälyä käytetään esimerkiksi tunteiden tunnistamiseen tai biometriseen kategorisointiin. Kohteena olevia henkilöitä on informoitava. Jännä nähdä, miten tämä tulee toteutumaan käytännössä…

Neljäs: deepfaket ja tekoälyn tuottama tekstisisältö, joka pyrkii informoimaan yleisöä yleistä etua koskevista asioista. Kuten ehkä tämä kirjoitus, jonka tuottamisen prosessissa on hyödynnetty Claudea. Tällöin sisällön tekoälyalkuperä olisi ilmoitettava, ellei se ole käynyt läpi aitoa toimituksellista arviointia ihmisen toimesta.

Mitä tämä tarkoittaa ihan normaalille organisaatiolle?

Jos organisaatiollanne on chatbot verkkosivuillanne: tarkistakaa, kertooko se olevansa tekoäly. Jos ei, asia pitää korjata elokuuhun mennessä.
Jos tuotatte uutiskirjeitä, blogiartikkeleita tai muuta sisältöä tekoälyavusteisesti ja julkaisette niitä suuren yleisön tietoon: velvoite koskee teitä. Toimituksellinen vastuunotto toki pelastaa tästä velvoitteesta, mutta sen on oltava aitoa, eikä pelkkä muodollisuus.
Jos verkkosivuillanne on täysin tekoälyn tuottamia kuvia tai videoita: ne täytyy merkitä tekoälyn tuottamiksi.

Oleellista on tosiaan se, että Article 50 ei koske vain niin sanottuja korkeariskisiä tekoälyjärjestelmiä*. Se koskee kaikkia edellä kuvatuissa neljässä tilanteessa toimivia toimintatapoja ja/tai työkaluja. Monet organisaatiot, joilla ei ole yhtään korkeariskistä tekoälyjärjestelmää, löytävät siis itsensä silti tämän velvoitteen piirissä. Myös me.

*Korkeariskinen tekoälyjärjestelmä lyhyesti: AI Actin ”korkeariskinen” tarkoittaa tiettyihin käyttötarkoituksiin liittyviä sovelluksia, joita säännellään tässä artikkelissa käsiteltyjä neljää teemaa tiukemmin. Listalla on esimerkiksi:

HR ja rekrytointi: tekoäly, joka pisteyttää tai karsii työnhakijoita
Luotonanto: tekoäly, joka arvioi lainakelpoisuutta
Terveydenhuolto: diagnostiikkatyökalut
Koulutus: opiskelijoiden arviointijärjestelmät
Kriittinen infrastruktuuri: esim. energia, liikenne
Oikeuslaitos: päätöksenteon tukijärjestelmät
Poliisi ja rajavalvonta: riskinarviointi, tunnistaminen